Kivääri varastoon ja korkki kiinni!

Eilen ne sitten lähtivät takaisin kellareiden komeroihin.

Taisteluvälinemateriaali sekä 85% muusta varustuksesta luovutettiin pois. Varustukset vietiin aamusta yhdeksän aikoihin varastolle takaisin, kun sitten taas iltapäivästä klo. 14.00 aikoihin alkoivat aseluovutukset. Aseeni kuntoluokka oli vuoden armottoman sotimisen jälkeen 1, eli hyvässä kunnossa oli. Kaliiberi oli toisaalta 7,63(!!!). Puunasin asetta luovutuskuntoon kaksi päivää muun TVÄL-materiaalin kera, joten se todellakin kiilsi uutuuttaan sitä palautellessani.

Aika tyhjältähän tuo kaappi nyt näyttää. Heitimme melkein koko kaapin sisällön nk. "morttisäkkeihin" (valtava armeijan pyykkisäkki) , jotka sitten raahasimme aamupakkasessa varusvarastolle jossa taasen luovutimme varusteet pois eri laareihin artikkeli kerrallaan. Kieltämättä tuntui hyvältä heittää se tetsari ja sirpaleliivi vihdoinkin parempia kohtaloita näkemään. Luovutukset menivät myös melko nopeaa tahtia, vaikka olin laskenut että siinä menisi vähintään tunti. Todellisuudessa aikaa meni ehkä n. 5 minuuttia, jonka jälkeen lähdimme reteästi takaisin yksikköön. Puutteita, eli häväreitä - siis häviämisilmoituksia minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä, sillä olen asennoitunut siten että pidän kuitilla olevasta varustuksestani huolta. Niin paljon en tätä touhua rakasta ettäkö haluaisin pulittaa ylimääräistä rahaa valtiolle huolimattomuuttani.

Jäljellä on nyt tosiaan vain muutama T-paita, poolo, bokserit, sukat, pipo, Smurffipuku ja tärkeimpänä lomapuku. Näillä mennään vielä muutama päivä kunhan palaamme yhdeksän päivän joululomilta. Tänäänhän sinne lomille tosiaan lähdetään, joten täytyy myöntää että fiilikset ovat aika korkealla. Ainoa mikä vähän varjostaa tätä hyvin alkanutta matkaa on tämä edelleen loppusodasta peräisin oleva helvetillinen väsymys. Taidanpa nukkua kotiin päästyäni pitkälle lauantain iltapäivään kunnes voin sanoa todella levänneeni.

Tänään keräsin myös kaapistani viimeiset siviiliroinat pois. Kaikki vanhat oppaat (Sotilaan Käsikirja, Aukin "Kiväärikäppyrä" ja muutama kartta) lähtevät kyllä kotiin armeijalaatikkooni muistoja verestämään. Tuntuu kieltämättä hyvältä olla tässä vaiheessa asepalvelusta, sillä se ei todellakaan tule enää kestämään kauaa.