Leireille varustautumisesta

Näin jälleen yhden leirin läpikäyneenä ajattelin sen jälkimainingeissa heittää vähän tuleville jalkaväkimiehille, ja miksei kenelle vaan leireille lähtevälle varusmiehelle hieman ilmaisia ja hyväksi havaittuja neuvoja leirivarustuksesta. Pääasiallisesti kuitenkin neuvot tulevat juuri jalkaväkimiehille, sillä heillä tulee varmasti eniten käyttöä kaikenlaisille sykkimistä helpottaville tavaroille ja ratkaisuille.

Lähtökohtanahan on se että vaikka puolustusvoimat varustaa miehensä hyvin, niin aina ei kuitenkaan täydellisyyttä lähennellä. Erityisesti jalkojen hoitoon on kiinnitettävä huomiota, sillä kastuneet ja kylmissään olevat jalat ovat pahinta mitä voi tapahtua.

- Hanki otsalamppu. Esimerkkinä vaikkapa laadukas Petzl-mallisto. Itselläni on ollut käytössä Petzlin Tactikka-malli jo jonkin aikaa, ja olen todennut sen kestäväksi, pitkäaikaiseksi ja ennen kaikkea käteväksi käyttää. Pimeinä iltoina talvisin/syksyisin otsavalaisin on todella tärkeä pilkkopimeässä metsässä rämpiessä. Otsavalaisimen hankintaa ei siis minusta voi liiaksi painottaa.

-Ota mukaan puukko. Puukko, tuo suomalaisen perustyökalu on myös ihan basic-tason varustetta. Mielestäni puukon laadulla ei ole niinkään väliä, kunhan se hoitaa perustehtävänsä: leikkaa. Puukko saattaa kuitenkin melkoisen useasti tulla tarpeeseen, joten muista pujottaa sellainen vyölle roikkumaan.

- Vessapaperia. Ilman vessapaperia voi varsinkin viikon kestävillä taisteluleireillä tulla nk. "SiPa-tilanteen" iskiessä äitiä ikävä. Vessapaperinkaan mukaan raahamisen tärkeyttä en voi liikaa painottaa, sillä ilman sitä kuusenhavut ovat sitten se lähin mahdollinen korvike. Muista varata siis repun pohjalle tätäkin ylellisyystavaraa tarpeeksi mukaan.

- Pakkipussit, käsidesi, mahdollisesti pieni retkikirves ja myös oman valintasi mukaan lisäravintoa kannattanee myös pakata reppuihin. Kannattaa myös pakata kaikki kamansa repun sisälle sijoitettavaan mustaan roskapussiin/jätesäkkiin, sillä se pitää varusteesi kuivana siltä varalta että reppusi kastuu.

Paluu rajan takaa

Palailtiin tässä kuuden päivän taisteluleiriltä kasarmille. Olo on taas hiukan surrealistinen kuuden päivän telttamajoituksen ja peseytymättömyyden johdosta. Ja kaiken muunkin hyvän lisäksi ollaan myös taas kiinni. TJ on sentään ylittänyt viimeisen satasen viimeisen puolikkaan rajapyykin.

Vuosangassa sää oli taas mitä paskin. Satoi lunta, räntää, vettä ja tuuli kuin myrskyn silmässä. Ei siis kovinkaan hääviä menoa. Onnekseni "erikoisasemani" estää ampumaleirin joka alkaa noin kahdeksan päivän päästä. Eipähän tarvitse sinne mennä - tosin torstaina on J-kauden ATT. Paskempi homma että sekin pitää ampua, vaikkakin olen saanut siitä jo kiitettävän ja sen kultaisen merkinkin yli puoli vuotta sitten. "Hyvällä" motivaatiolla eteenpäin, siis.

Nyt kun rupeaa ajattelemaan, niin viimeinen leiri mikä minulla on enää jäljellä onkin loppusota (A.K.A. Savotta 08). Kuulemma mennään Taivalkoskelle (?!). Viimeksihän raudanlujat kivääriäijät seikkailivat välisodassa Pohjois-Karjalan maisemissa tämän biisin soidessa joka taistelun taustalla. Tällä kertaa taitaa vaan loppusotakin olla henk.koht. minulle hiukan helpompaa kuin viimeksi.

24 hour party soldiers

Aamujen vähyys alkaa näkyä kieltämättä jo vapaa-ajan viettotavoissakin.

Eilen olimme lyhyen aikaa muutaman "palvelustoverini" kanssa lyhyellä kierroksella pitkin Seinäjokea. Oli hauskaa nähdä näitä tyyppejä siviileissä, ja siinä samassa viettää hiukan estotonta elämää jälleen pitkän Gineksen jälkeen. Ainoa estomme olikin oikeastaan siinä että aikaa sekoilla oli vain todellakin se 24 tuntia, ja tämän aikana piti sitten.. Niin.. Noh, saada kaikenlaista kivaa aikaiseksi.

Vaikka armeija pyöriikin vielä n. 54:n päivän ajan, niin se tietty kiire ja asioista piittaaminen on kadonnut. Torstaina ja perjantaina kyseltiin "Soppareiksi", eli sopimussotilaiksi jääviä. Tämä tarkoittaisi toista 180-362 päivän palkallista pestiä määräaikaisena sopparina. Miinuspuolena tietenkin älyttömänä skapparien nakkikoneena toimiminen ja samalla Kajaanissa asuminen (!). No fucking way. Saivat ne muutaman meidän johtajistostamme jäämään. Kenties voisin harkita Sopparin tehtäviä mikäli saisin paikan esim. Kauhavan Lentosotakoulusta, sillä se on tarpeeksi lähellä. Tuskin nyt kuitenkaan.

Tulevalle viikolle onkin sitten luvassa seuraava kuuden päivän taisteluleiri. Paikkana edelleen sama ja vanha "taikametsä" Vuosangassa, jonka säätilat ovat saaneet sille ihastuttavan nimen "metereologinen persereikä".

Pitäkää liput salossa ja jalat polkimilla!!

It's just another Tequila Sunrise..

HKK päättyy tänään. Viikonlopun emme tehneet niinkään mitään järkevää, vaan pikemminkin sekoilimme milloin mitäkin tehden. Kausipalautekeskusteluissa lähinnä ihmeteltiin myös sitä miksi komppaniassamme ei voi saada kuntoisuuslomia yhtä helposti kuin esim. tykistörykmentin puolella. Tästä johtuen kokouksen pöytäkirjaan merkittiin "tiettyä palvelusmotivaation laskua aliupseeriston keskuudessa".

Alkaa tosiaankin tuntumaan että enää jäljellä on palveluspäivien laskemista. Vaan mitä sitten? Mihin tämä kaikki johtaa? Vuoden palvelus armeijassa ja samalla itsensä etsiskely tuottaa tarkalleen ottaen minkälaisen tuloksen? Oli miten oli, niin alan tajuamaan että päästyäni täältä pois asiat tulevat olemaan hyvinkin eri tolalla elämässäni. Vuosi sitten kaikki oli toisin. It feels like a million years ago now.