Leiriputki ohitse

Kolmen viikon nk. "leiriputki" on taas ohitse. Yksi viikonloppu näistä oltiin kiinni, ja yksi viikko minulla meni todellakin täydellisesti ohitse, koska jouduin olemaan leirin poissa sairauden takia. Taisteluleirimme oli suhteellisen raskas kokemus, eikä sitä auttanut sekään että jouduimme leirin lopussa majoittumaan kurssimme apukouluttajien kanssa samaan telttaan. Ilmapiiri oli kalsea..

Kävimme erilaisia puolustus ja hyökkäystaisteluita TASI-liivit päällä, jotka taasen simuloivat osumia niin itse käyttäjään kuin vihollisiinkin. Liivit eivät niinkään minusta toimineet, vaan niiden kanssa sai värkätä välillä oikein kunnolla. Viimeisen hyökkäyksen selvisin sentään ilman osumia - tarkka-ampujista huolimatta. Puolustuksessa taasen saimme takkiimme oikein kunnolla, sillä edustamamme "keltainen" puoli koostui sillä rintamasektorilla vain 13 miehen vahvuisesta joukkueesta, jolta kesti noin 5 minuuttia kaatua ylivoimaisen vihollisen edessä. Not much of a fight - mutta mehän olimmekin sen huonommin järjestelty puoli jonka oli tarkoituskin kaatua. Myös Vuosangan alati vaihtuvat säätilat aiheuttivat enemmän tai vähemmän lievää hajotusta joukkojemme keskuudessa, sillä metereologisesti infernon tasoa oleva sää Vuosangassa kiusasi meitä jatkuvasti. Välillä satoi lunta ja rakeita, kun taas kahden minuutin päästä saattoi hyvinkin paistaa aurinko. Kylmä kuitenkin valitettavasti oli, ja heräsin ainakin kahtena yönä niin viluissani että hampaat kalisivat yhteen ja vilunväreet ryömivät pitkin kehoani. Suurin vitutuksen aihe oli kuitenkin varmasti se että Vuosangan sääolosuhteet eivät noudattaneet minkäälaista logiikkaa, vaan kylmästi muuttuivat jatkuvasti kylmemmiksi. Minulla oli koko leirin ajan päällä vakiovarustukseen kuuluvat nk. "Pitkät Jondet" tai "Veijot", kuten niitä leikkisästi pitkien kalsareiden ohella kutsutaan. Ovat muuten aivan helvetin tarpeelliset yhä ja edelleen, vaikka voisi luulla aivan muuta. Kainuu on kuitenkin alueena vähintäänkin susirajaan kuuluva, joten minkäs teet. A soldier's got to keep warm.

Ampumaleirillä jysäyttelimme sitten Itkolla (12,7mm Ilmantorjuntakonekivääri 96) ja harjoittelimme niin komppaniatason hyökkäyksen kuin puolustuksenkin. Selkeästi huikeinta leirillä oli kuitenkin varmasti pioneerien kanssa toteutettu yhteisharjoitus, jossa pioneerit räjäyttivät kuvitteellisia miinoja putkiraivaimella - PAINEAALTO JA RÄJÄHDYS OLI VALTAVA! PIONEERIVOIMAA!!

Nyt sitten ollaan taas lomilla. AUK II alkaa myös itse hiljaa hiipumaan, ja tiedämme että kuukauden päästä tämä alkaa olemaan jo aika ohitse muutenkin. Tulevasta tehtävästäni en vielä uskalla spekuloida, vaan sanonpa että antaa ajan kulua niin nähdään miten käykään..

Yksilö nro. 965 839

Ritsamiehen ritsa sanoo Tuff Tuff..

Lomat taas persiillään

Keskiviikkona lähdettiin lomille poikkeuksellisesti juurikin vapun takia. Tätä edeltävinä päivinä olin toiminut kolmena päivänä komppaniamme oppilasvalvojana, ja voin todeta että kyseinen "hauska pikku duuni" oli todellakin tasan niin paska kuin se oli oppilastoverieni keskuudessa mainostettunakin. Onneksi kuitenkin onnetar (vai pitäisikö sanoa kirjuri?) oli kirjannut minulle vain sen kolme päivää - suuri lohtu siis sekin.

Nämä kolme päivää olivat varsin kiireisiä, sillä tarkoituksenamme oli harjoitella pääsääntöisesti maastossa tulevaa taisteluleiriä varten. Opin hyvinkin nopeasti että opp. valvojan tehtävä on harvinaisen kiittämätöntä hommaa jossa parhaimmillaan kolmesta eri suunnasta voi tosiaankin ryöpytä paskaa niskaan. Tiistai-iltana iski vielä harvinaisen psykedeelinen olo, jonka arvelin olevan jonkinlaisen flunssan ensi-aste. Hain palvelustoverilta kaksi 800mg:n Buranaa, ja hetkellisesti se auttoikin. Seuraavana päivänä sitten taas ei. En kuitenkaan voinut lähteä veksiin, joten rämmin keskiviikon vittumaisen maastoharjoituksen lävitse kuumeisena ja flunssaisena. Onneksi meille ei jaettu kovia patruunoita, sillä muutamakin täyslaidallinen olisi saattanut päästä eräitäkin "kommentin heittäjiä" kohti siinä tilaisuudessa.

Päästyäni kotiin makasin keskiviikon ja torstain sängyssä hikoillen helvetisti ja nähden enemmän tai vähemmän kuumehoureisia unia elävistä paholaispatsaista ja vertapulppuavista suihkulähteistä. Perjantaina lähdin lääkäriin, jossa minulla todettiin huomat 160:n yksikön tulehdusarvot, ja minua kehotettiin jäämään vuodeosastolle. Näin en kuitenkaan voinut tehdä, vaan lupasin tulla ottamaan joka päivä suonensisäisiä antibiootteja puolen tunnin ajaksi, ja sitten kasarmille palattuani menisin veksiin jatkotoimenpiteisiin. Onneksi lääkäri suostui, vaikkakin piti minua varmasti melkoisena idioottina siitäkin huolimatta.

Lomapäivien terasseilla istuminen ja rankka Zeniläinen itsetutkiskely saivat siis jäädä. Ihan kivat ilmathan täällä nyt on, vaan niistä nauttiminen saa jäädä vähemmälle. Odotan innolla myös kommentteja joita kantahenkilökunta tulee jakamaan minulle kun saavat tietää että joudun tod.näk. vemppaamaan maanantaina alkavan taisteluleirimme. Sairastumisille ei kuitenkaan voi mitään.