Nyt kävi näin:

"Teidät on määrätty jalkaväen aliupseerikursin kiväärilinjalle".

Kieltämättä ei niinkään yllättävä päätös P-kaudelle. Arvasin asioiden vierivän tähän suuntaan, vaikka suoraan sanoen en halukas AUK:n puolelle ollutkaan. Kättä väännettiin asiasta, ja minä myönnän odotetusti armeijan byrokratiaa vastaan hävinneeni.

Perjantaina oli kuitenkin P-kauden viimeinen päivä, ja jo tätä ennen AUK-kurssille siirtyville oli ilmoitettu toimenpiteistä. Me siis muutimme toiseen yksikköön, ja onnekseni se sijaitsi vain nk. "seinän takana", eli tavaroiden siirtomatka ei ollut pitkä. Hieman haikeaahan tuo vanha 2.JK oli jättää, sillä monia todella hyviä tyyppejä jäi nyt sinne suorittamaan palvelustaan loppuun. Omasta tuvastani lähti yksi toinen myös samalle AUK-linjalle, ja hän on nyt minun kanssani jälleen samassa tuvassa aliupseerikoulun puolella. Sen lisäksi vielä eräs tuntemani tyyppi tuli samaan tupaan, sillä käytäntönä näytti olevan että saman yksikön miehet menivät samoihin tupiin AUK:ssakin.

Saimme heti esimakua tulevasta perjantaina, kun tupamme uusi alikersantti näytti kyntensä varsin epämiellyttävästi. TKS-tarkastus vedettiin kolmeen kertaan lävitse, ja aseenikin lukko oli kahden tarkastuksen jälkeen kuulemma liian öljyinen. Kuulemani mukaan juuri tämä alikeisari on yleisesti vihattujen henkilöiden listalla uudessa yksikössäni. Sen voin aivan avoimin mielin uskoakin, sillä tyyppi vaikutti suoraan sanoen todella vittumaiselta tapaukselta näin kansainvälisestikin mitattuna.

Tarkemmin miettien P-kausi meni nopeasti - ehkäpä vähän liiankin nopeasti. P-kauden alikersanttimme/koksumme olivat oikeastaan ihan leppoisia tapauksia jok'ikinen, sillä nyt vertailupintaa todellakin tuli enemmän. On vaikeaa kuvitella miten P-kaudella tuossa yksikössä olleet selvisivät kyseisestä tyypistä. Olen kuitenkin tottunut siihen että saan itse aina olla tekemisissä juuri niiden vaikeimpien tapauksien kanssa - ja tämä tilanne nyt jatkaa totutusti tuota linjaa.

Hiukan vielä puhun P-kauden lopun tunnelmista. Muutamaa tyyppiä en jää kaipaamaan vanhasta tuvastamme, sillä he olivat melkoisen paskaa seuraa. Onneksi sentään heistä päästiin eroon, vaan ongelmana taitaa edelleen olla se, että yhdestäkin tehtiin lääkintämies. Tämä merkitsee sitä, että kolme kuukautta häntä pitäisi sitten johtajakaudellakin kestää.

Tuvastamme myös yksi rikosrekisterillä varustettu henkilö halusi aukkiin, vaan hän ei tietenkään päässyt. Panssarintorjuntalinjallehan tuo yritti, mutta melkoisen hajamielinen tapaushan hän oli. Vaikeaa oli uskoa ettäkö hän olisi päässyt. Hänestäkin tulee lääkintämies, vaan ammattitaito kyllä suoraan sanoen tulee varmasti ontumaan. Melkein lopusta tuvastamme näitä kolmea lääkintämiestä, yhtä 6kk moottoriasentajaa ja kolmea aliupseerioppilasta lukuunottamatta tuleekin sitten PST-jääkäreitä, jotka on jo omiin raskassinkojoukkoeihinsa sijoitettu.

P-kausi oli ainakin minun osaltani aikamoinen 50/50 - sarjan kokemus. Joskus kieltämättä vitutti, ja paljon, vaan useimmiten siitä selvittiin juuri palvelustoverien tuella ja heidän huumorillaan. Toivotan onnea ja jaksamista - myös huumori kera- jokaiselle P-kauttaan joskus tulevaisuudessa aloittelevalle.

Tänään taas lähtö lomilta takaisin varuskuntaan. Seuraavat kaksi viikkoa olemmekin (taas) kiinni, jonka jälkeen sitten pitäisi olla jopa yksi HL-loma.

Asema vaikenee.. Toistaiseksi.

Loppu!