Muutama vuosi sitten vielä lukiossa ollessani kyseisen paikan kirjastossa oli yllättävästi armeijaa ja asepalvelusta käsitteleviä materiaalistoa hyvinkin paljon. Lähinnä kiinnostukseni herätti vm. 2001 oleva sotilaan käsikirja, jonka sitten lainasinkin - ja abivuonna minut oli unohdettu kirjan lainaajaksi/palauttajaksi, joten sain yllättäen sen pitää. Kiitos vaan mukavalle mutta varsin hajamieliselle kirjastontädille moisesta teosta.
Anyways, tämä kyseinen kirja on ollut korvaamaton apu armeijaan valmistauduttaessa. Vaikka se onkin pian seitsemän vuotta vanha, niin saamieni tietojen mukaan sen sisältö pitää aika pitkälti paikkansa yhä ja edelleen. Hyvin vähän on siis muuttunut, joten sen sisältämä informaatio ihan mistä tahansa kyseiseen paikkaan liittyvästä on siis aika luotettavaa. Ja mielestäni on tärkeää ihan oman viihtyvyytensä kannalta osata mm. puhutella kantahenkilökuntaa ja alikersantteja oikein, sillä minua on peloteltu aivan liikaa sillä miten voi käydä, mikäli arvoasteikkoja ei osaa. Parempi siis vahvistaa asemiaan ihan oman pärjäämisensä takia.
Kaikkea muutakin kyseisestä kirjasta on tullut opeteltua, sillä minun "varusmiespalveluslogiikkani" mukaan se minkä osaa jo ennen sinne menoa tulee vain helpottamaan tahtia entisestään. Mielestäni kohteliaisuus ei nimittäin maksa mitään, ja varmasti kohteliaasta käytöksestä ylempiään kohtaan ei voi välttämättä seurata mitään kovinkaan pahaa. Tai no, näin ainakin toivon.
Paljon erilaisia kysymyksiä risteilee pitkin mielen sopukoita juurikin nyt. Mihin yksikköön oikeastaan joudun? Tuleeko se olemaan fyysisesti rankka paikka? Entäs palvelustoverit? Ovatko tupakaverit täyttä paskaa vaiko samoilla aaltopituuksilla kanssani? Miten kouluttajat? Milloin maksetaan päivärahat? Sentään ensimmäisiin lomiin liittyvään kysymykseen on vastattu melko selkeästi: ensimmäinen loma on kahden viikon päästä palvelukseenastumispäivästä. Tuohan tieto minua oikeastaan eniten lämmittääkin, sillä ensimmäisille lomille lähdössä tulee varmasti olemaan enemmän kuin tarpeeksi haluja P-kauden ensimmäisen kahden viikon jälkeen.
Olen myös pohtinut tätä ihmisen ja tekniikan välisen suhteen katkeamista armeijan ajaksi. Minäkin, kuten tuhannet muut ikäiseni, ovat hyvinkin pitkälti vakavassa riippuvuussuhteessa kaikenmaailman tietokoneiden ja pelikonsolien kanssa, ja yleensä armeija katkaisee nämä halut melko taitavasti. Älkää tosin pelätkö, ei tämä ole ensimmäinen kerta kun tietokoneen tai pelikonsolien käyttö tulee vähenemään lähes olemattomiin elämäni aikana. Ei niiden jättäminen pois päivänjärjestyksestä tule olemaan mikään suurikaan askel, sillä kykenen kyllä aivan hyvin pärjäämään ilmankin niitä - ja pitkiäkin aikoja mikäli tarvetta löytyy. Mp3-soittimeni otan kuitenkin mukaan armeijaan, sillä ilman musiikkia kyseisessä paikassa ei kyllä vaan yksinkertaisesti pärjäile. Biisivalinnat tulevat kyllä olemaan sitten taas melkoisen rauhallista sorttia, sillä raskasta kamaa en tule kyllä pistämään poppimasiinaani ainakaan vielä tässä vaiheessa. Kyseinen paikka on niin "raskas" muutenkin, että musiikin puolella sitä raskautta en tule kyllä kaipaamaan.
Aluksi ajattelin myös jonkun kirjan ottamista mukaan armeijaan. Olen kuitenkin luopunut ajatuksesta sen takia (ainakin toistaiseksi) , että arvelen sotilaan käsikirjan riittävän aivan mainiosti lukumateriaaliksi. Se on lähinnä juuri sitä sisällöltään jota nyt tarvitaankin, ja mielestäni kyseisessä paikassa ei voi koskaan olla liian perillä mistään asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti