Viimeisestä päivästä

TJ0-päivänä herättiin joskus puolen kuuden aikoihin Suurlähettiläiden biisiin "Kun Tänään Lähden" soidessa keskusradiosta. Kumma kyllä koko yksikkö oli hereillä lähes välittömästi(?), ja puettiin viimeistä kertaa lomapuvut päälle.

Sää oli ollut koko loppuviikon erittäin kylmä. Pakkasta oli paikoitellen kaksikymmentäkin astetta.

Aamupalalla käytiin normaalisti. Tämän jälkeen käväisin itse suihkussa ja vaihdoin neljä päivää käyttämäni T-paidan ja bokserit + sukat siviiliversioihin, sillä meille ei enää vaihdettu puhtaita vaatteita viimeisinä päivinä. Ajoin parran.

Aamupäivästä enimmäkseen siivoiltiin. Ryhmät siivosivat viimeistä kertaa siivousalueitaan. Itse kävin hyvästelemässä 3.JK:n apparit (apukouluttajat) ja tällöin taisi ensimmäistä kertaa iskeä se haikeus päälle. Me todellakin olimme lähdössä täältä.

Upseerikokelaat lähtivät kahdeksan aikoihin aamusta ylentämistilaisuuteensa. Muistan kävelleeni aamuhämärässä sotkun ohitse jossa näin kokelaiden seisovan rivissä. Itse pakkasin viimeisetkin tavarat sillä välin siviilikassiin. Loppu aamupäivä menikin sitten vain paskanjauhamiseen, sillä turhaa aikaa oli paljon. Seurasimme yksikkömme ikkunoista kun muut yksiköt palauttelivat tavaroitaan jo varastolle. Muutenkin vaikutti että tämän luppoajan olisi voinut käyttää paremmin hyväkseen, vaikka tiedostankin vielä viimeisenä päivänä että enimmäkseen odotteluahan tämä paska on ollut.

Kävimme vielä lounaalla lomapuvuissa, kunnes sitten sen jälkeen annettiin lupa vaihtaa siviilit päälle. Kieltämättä monikin äijä näytti aika erilaiselta ne päällä, mutta mikäpä siinä - nyt oltiinkin lähdössä kotiin. Tämän jälkeen siirryttiin sitten palauttamaan loputkin tavarat. Toimitus oli aika helppo, sillä varusvarastolla vallitsi vähintäänkin "kontrolloitu kaaos" eri yksikköjen palauttaessa tavaroita samaan aikaan - itse pyrin toimimaan kaiken sen hälinän keskellä ripeästi ja heitin tavaraa laareihin sitä mukaa kun kerkesin. Pian olin ulkona.

Tämän jälkeen siirryttiin takaisin yksikköön. Jauhoimme paskaa lopun aikaa keskenämme - tämän jälkeen odoteltiin vieläkin vähän enemmän. Suurin osa muista yksiköistä oli jo kotiutettu sillä aikaa kun me vielä kahden aikoihin odottelimme.

Vihdoinkin puolen kolmen aikoihin meidät kerättiin komppanian luokkaan. Yksikköupseeri(mme) toivotteli hyvät jatkot ja kertoi että häväreitä tehtiin muistaakseni ennätyksellisen vähän, eli 115kpl puolen vuoden aikana. Muutenkin hän oli vähintäänkin epätavallisessa asiallisuudessaan riemastuttava viimeisen päivän kokemus. Kun vihdoinkin kapteeni saapui sisään ja valvoja teki hänelle ilmoituksen. "OHI ON, KOMPPANIA!" hän huusi. Me vastasimme vähintäänkin kovalla äänellä takaisin että "OHI ON, HERRA KAPTEENI!". Tämän jälkeen viimeiset kuviot alkoivat pyörimään..

Sain passini ja palvelustodistukseni ensimmäisten joukossa. Kättelin komppaniamme muutaman "avainhenkilön", jonka jälkeen poistuin kylmään ulkoilmaan komppanian takaoven kautta. Se oli ohitse. Vielä viimeisetkin jäähyväiset heitettiin porukoille.. Ja me lähdimme kukin omille suunnillemme. Haikeaahan tuo oli. We had a good run.

Kävin vielä sotkussa sillä odottelin lomakuljetuksien lähtöä n. 30 minuuttia. Puhuin vielä komppaniamme kirjurin ja viimeisen valvojan kanssa. Itse nousin lomakuljetukseen n. klo 15:13 joka poistui sitten Hoikankankaan kasarmialueelta vienossa lumisateessa.

Automme poistui ensimmäisenä portista viimeistä kertaa.

362 päivän palvelus oli ohitse.

It was time to go home.