Armeija on nyt sitten virallisesti ohitse. Ajattelin kirjoittaa tässä vielä yhden postauksen näin lopuksi summaten kaiken kokemani koko vuoden ajalta.
Ensinnäkin tuntemukseni tällä hetkellä ovat aikamoisen ristiriitaisia. Kieltämättä Hoikankankaalta poistuttaessa muutama päivä sitten tunnelma oli katossa, vaikkakin samaan aikaan oli hiukan haikeaa jättää useampi "hyvä tyyppi" jälkeen. Aikoinaan vuosi tuntui pitkältä ajalta siinä pakkasessa ja paskassa jossa me kuljimme päivä päivältä. Sanoisin näin jälkeenpäin että se ensimmäinen puoli vuotta oli myös se vaikein ja vittumaisin kokemus, sillä AUK imi aika onnistuneesti mehut ulos joka päivä. Sieltäkin kyllä jäi monet hyvät tyypit mieleen, toisaalta.
En oikeastaan tiedä että pitäisikö tässä olla ylpeä "vuoden mies" vaiko eikö. Palvelustodistukseni oli kuulemma arvosanoiltaan komppaniani ryhmänjohtajien keskiarvoa ylempi, joten kaikesta vittumaisuudesta huolimatta minun on kai täytynyt tehdä jotain oikeinkin. En kuitenkaan halua kommentoida sitä että oliko kivaa tai mielekästä olla vuotta armeijassa. Sain kuitenkin hyvän palvelustodistuksen, joten jotakin on täytynyt mennä oikein kaikesta muusta huolimatta. Sain myös Kainuun Prikaatin Killan myöntämän puukon "hyvästä palveluksesta" toiseksi viimeisenä päivänä, joka kieltämättä nosti kyllä tunnelmaa. Oli hauskaa tulla palkituksi.
Näin jälkeenpäin aion todeta että tämä vuoden asuminen päätoimisesti Kajaanissa oli elämässäni "sitä sekavaa aikaa". Armeijan aikana nimittäin erosin tyttöystävästäni, löysin pikaisesti uuden ja kaveripiirini täälläpäin laajeni n. 50 %. Ei voi kuitenkaan sanoa etteikö tämä olisi ollut ihan kivaakin, mutta edelleen monet paskatkin kokemukset varjostavat mieltä. Kenties armeijan "tottelemisen kulttuuri" on eniten vituttanut; eli se tapa miten alaisen pitää tehdä juuri niin kuin esimies sanoo huolimatta siitä kuinka väärässä hän on. Myös jotkut todella vittumaiset kouluttajat aiheuttavat vieläkin päänsärkyä ja hammasten kiristystä öisin heidän naurettavan pikkuhitlerimäisiä ratkaisujaan mietittäessä. Good riddance, bitches.
Nyt kuitenkin aion vielä heittää muutamat kuvat tämän blogin puolelle, jonka jälkeen kannattaa jatkaa pääblogin lukemista mikäli elämäni vaiheet kiinnostavat. Tässä vaiheessa siis reserviläinen kiittää ja kumartaa.
Thank you for your service to your country, sir!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti